Perhejuhlia vietettiin aiemmin kotona olohuoneessa. Monet sukulaiset läheltä ja kaukaa kokoontuivat suljetussa. Muistan hyvin juhlat Zeilissä. Se oli miellyttävän mukava kahvin ja kakun kanssa. Kun aikuiset istuivat yhdessä ja puhuivat, me lapset menimme enimmäkseen ulos leikkiä saalista. Pelasimme myös sokeaa lehmää tai piilopaikkaa. Katsoimme silloin tällöin vieraita ja kuuntelimme heidän tarinoitaan innoissaan. Miehet joivat olutta tai viiniä ja jotkut polttivat savuketta tai jopa sikaria. Savu tuskin häiritsi miehiä. Kunnes rohkea nainen soitti vieraiden keskelle tai keittiöstä. Mutta nyt se on tuuletettava kunnolla. Sitten savu poistui ja seuraava ateria tarjoiltiin. Ammattitaitoiset kokit tarjoilivat tyypillistä frankonialaista maksakuppikeittoa keittiössä. Seuraavaksi oli yleensä paistettua naudanlihaa piparjuurella, puolukoita ja puolukoita. Seuraava ruokalaji koostui paistettua sianlihaa nuudelilla tai nyyttejä kastikkeella. Joskus oli myös kananreitä kroketeilla ja salaatilla. Jälkiruokana tarjoillaan viinikerma, vanukas ja jäätelö. Kaikki alkoivat vetää syvään henkeä ja ylistivät erinomaista ruokaa. Myöhemmin miehet ja jotkut naiset alkoivat pelata lampaiden pääkortteja. Sitten me lapset katselimme ja yritimme ymmärtää, mikä juna aiheutti. Sitten alkoi myöhemmin laulaa joitain kotikappaleita. Ensimmäiset vieraat jättivät hyvästit sanoilla: 2 Edessämme on vielä pitkä matka kotiin ja kiitos kutsusta. Kesällä Muutama päivä Karl-setän kanssa Muutama päivä Alois-setän kanssa Zeil oli minulle lapsena hieman erilainen maailma. Me Augsfeldissä puhuimme Ala-Frankoniaa. Kahdeksan km edelleen Bambergin suuntaan ihmiset puhuvat jo ylempää frankia. Augsfeldissä pienet lapset käyvät päiväkodissa. Zeilissä pienimmät lähetetään laitokseen. Karlsetällä oli aamiaiseksi murenevia croissanteja. Kun sanoin vierailullani setä Aloisilla, että aamiaiseksi oli tarjolla croissanteja, hän pyysi Adelheid-tätiä saamaan myös croissanteja leipomosta.

Holz macht dreimal warm. Beim Sägen im Wald. Beim Holzhacken daheim und beim Schüren im Winter. Ich bin mit meinem Zwillingsbruder im Holzlager angekommen. Dürres Buchenholz lag sorgfältig aufgestapelt vor uns. Es war dunkel in dem langen gang zwischen der Schmiede und dem Wohnhaus unseres Großvaters. Leise und einander zuflüsternd begannen wir damit die Holz Scheide auf unsere Schubkarre zu laden. Auf einmal hörten wir Schritte. "Wer stielt mein Holz".